Rohkeutta.

Mä tiedän, että sussa on vahvuutta. Sellaista, joka ei kaipaa leimaa tai lippua erottuakseen. Se rohkeus jota sä kannat, ei näy välttämättä ulospäin, eikä sen tarvitsekaan.

Sun rohkeus voi olla sitä, että se pysäyttää sut liiassa kiireessä. Se kyseenalaistaa ja kysyy, kun joku asia tuntuu väärältä. Sun rohkeus hakee vaihtoehtoja.

Sun rohkeus näyttää muille siltä, että sulla on rauha sun itses kanssa. Sä seisot omien ajatustesi takana ja tiedät, mistä puhut. Sun rohkeus on rehellisyyttä.

Rehellisyys takaa sen, sun ei tarvitse esittää - ei keksiä selityksiä, puhua asioita parhain päin. Sulla on rauha tehdä asioita rehdisti ja itsestäsi käsin. Sun rohkeus tukee sua näissä tilanteissa.

Rohkeus tarvitsee kamukseen turvaa. Se tarvitsee luottamusta.

Luottamus puhaltaa myötätuulta sun purjeisiin hankalissa tilanteissa. Sä tiedät, että sulla on lupa kokeilla. Onnistua ja erehtyä - tehdä uudelleen, oppia virheistä. Rakentaa pala kerrallaan. Sä luotat siihen, että sun rehellisyys, rohkeus ja luottamus kyllä kantaa. Ja antaa sun tarpeen vaatiessa myös levätä, funtsia, muuttua.

Mä huomasin omassa johtamistehtävässä, miten paljon merkitsi se, kuinka rehellinen pystyin olemaan itselleni. Rehellisyyden mukana tuli varmuus, luottamus siihen että vaikeat tilanteetkin on tehty ratkottaviksi ja selvitettäviksi.

Kun oma arvopohja nojasi rehellisyydelle, musta tuli rohkeampi. Rohkeampi sanoittamaan sitä, mitä odotan, miten haluan organisaation toimivan, miten asioiden hoituvan. Rohkeampi ottamaan vastuuta omista päätöksistä.

Mun luottamus kasvoi ja opin ymmärtämään, miten monella tavalla samoissa tehtävissä voi onnistua. Miten monenlaista osaamista tarvitaan, jotta kokonaisuus toimii. Opin ymmärtämään, että mun on luotettava paitsi itseen, myös muihin.

Ja silloin, kun luottamus itseen tai omaan suuntaan horjui, rapisi myös rohkeus. Tekemisestä tuli tasaista, jopa tasapaksua, kädenlämpöistä. Liekki alkoi hiipua.

Ja kun omaan tekemiseen sai lisää näkökulmaa, inspiraatiota, tukea, luottamus ja rohkeus nostivat taas päätään. Oma suunta näytti taas kirkkaammalta ja selkeämmältä. Oma energia palasi.

On ihan normaalia, että välillä inspis ja tahti vaihtelee - joskus tasapaksu on just se, mitä tarvitaan.

Silti, mä olen sitä mieltä, että omaa rohkeutta, luottamusta ja rehellisyyttä pitää vaalia. Helliäkin.

Nimittäin ilman niitä on minusta vaikeaa johtaa vaikuttavasti, palavasti ja muita innostavasti.

Millaisia ajatuksia sulle herää tästä?

Kommentoi tai laita mulle viestiä <3

#johtajapolku #rohkeus #arvotjohtamisessa